Home sweet home

Hei vaan kultsit ja terveisia Helsingista! Saavuin eilen illalla koto-Suomeen. Matka meni oikein hyvin, vaikka en saanut, taas kerran, nukuttua lentokoneessa. Menin aamuyosta viiden aikaan nukkumaan, olin vielakin ihan toisella aikavyohykkeella. Herasin sitten jossain vaiheessa ja ajattelin etta olin jattanyt valot paalle makuuhuoneeseen ja menin unen pökkyrässä sammuttamaan valoja, mutta se olikin aurinko! :) Tanaan oli iki-ihana aurinkoinen talvipäivä, oikein täydellinen kotiintulopäivä.

Laitan kohta tulemaan viimeiset kuvat Bahamas-saarilta ja Miamista. IKI-IHANA reissu oli. Onneksi meilla on aina enkelit mukana matkassa eika koskaan ole tapahtunut mitaan. Kaikki oli ihan taydellista. Ja kiitos taas kerran kun olette jaksaneet seurata blogiani, se on saanut tahan asti huimat 250 klikkausta. :) On kiva jakaa tarinoita teidan kanssanne, tuntuu etta olisitte matkassa mukana. :)

Niin ihanaa kun matkustaminen onkin, kotiin tulo on ihan yhta ihanaa. Meinasin pakahtua onnesta kun sain aamulla tehda omalla kahvinkeittimellani espresson ja eteeni ruisleipaa ja voimariinia.

Koti ei silti ole määränpää, vaan tukikohta. :) Vielä on paljon paikkoja nähtävänä. Argentiina, Brasilia, Chile, Peru, Meksiko, Kanada, Etelä-Afrikka, Indonesia, Thaimaa, Australia, Malediivit ja Barbados ovat vielä näkemättä! Joten stay tuned, there´s more to come! Nyt kevättä kohti! Pusi hali, love you all!!!

Bahamas-saarilta takaisin Miamin helteeseen

Hei kullannuput ja terveisia ihanilta Bahamas-saarilta. Risteily oli aivan mahtava!! Kun saavuimme laivalle, olimme ihan ihmeissamme kuinka suuri laiva oli. Kannella oli uima-altaat ja kun lahdimme ihan Miamin keskustasta, menimme myos South beachin ohi ja ihailimme hienoa auringonlaskua siemaillen drinkkeja uima-altaalla. Risteilyn hintaan sisaltyi kaikki ruuat ja tottakai odotimme jotain buffet-tyylista ruokailua, ihanaksi yllatykseksemme illallinen oli a la carte, ja ruoka oli aivan mahtavaa. Illalla kavimme vahan salsaamassa mutta menimme aikaisin nukkumaan koska saavuime jo seuraavana aamuna Bahamas-saarille Coco Cayhin. Aamulla rantauduimme paratiisimaiselle Coco Cayn saarelle ja menimme snorklaamaan ja vuokrasimme myos vesijetin, jonka kanssa kiitelimme ympari saaria. Oli ihanaa. Seuraavana paivana saavuimme Nassauhin, jossa menimme snorklausretkelle Red Reefille. Jose naki jopa kolme haita. Vesi oli kristallin kirkasta ja naimme paljon kaloja, joskin koralli oli enemman tai vahemman kuollutta paikoittain. Kun tulimme takaisin, menimme mm. Tiger Woodsin ja Oprah Winfreyn talojen ohi. Iltapaivan kiertelimme keskustan kauppoja ja kavimme rannalla. Oli oikein mukavaa. En koskaan uskonut viihtyvani risteilylla, mutta taytyy sanoa etta tama risteily oli taydellinen. Ainoa vaan etta tuli syotya vahan liikaa ja taytyy varmaan vahan dieteerata kun tullaan kotiin. :) Nyt olemme taas Miamissa ja tanaan vietamme viimeisen yon Josen siskon luona. Huomenna siis Caracasiin ja torstaina alkaa paluumatka Suomeen. Jose jaa viela muutamaksi paivaksi Venezuelaan jarjestelemaan papereita. On ollut aivan upea reissu, taas kerran. En vaihtaisi paivaakaan pois. Haleja!!

South Beachilla alla auringon

Hejsan! Terveiset aurinkoiselta South Beachilta! Saavuttiin tanne eilen pelaten, etta meita odottaisi taas joku kamala rahjainen hotellin surkimus, mutta iloiseksi yllatykseksemme hotelli oli todella hieno. Eilen kaveleskelimme ympari South Beachia ja kavimme uimassa rannalla. Illalla kavimme syomassa todella kivassa italialaisessa ja juotiin viela yhdet drinkit rantabulevardilla. Tanaan lahdemme risteilylle kohti Bahamas-saaaria. Kiiretta siis pitaa. Mutta niin kuin kaikki, myos tamakin matka lahenee jo loppuaan. Ihanaa on ollut, niin kuin aina. Nyt kuitenkin lahdemme Bahamas-saarille nauttimaan viimeisista lomapaivista. Saa nahda onko laivalla internet-yhteyksia. Haleja!

Hello from Miami and Key West

Hei vaan ja terveiset Miamista! Ensimmainen yo taalla oli aika kamala. Saavuttiin hotellille puolen yon aikaan ja voi kauhistus, hotelli oli ihan hirvea laava. Olin ihan liian vasynyt ja kiukkuinen lahteakseni etsimaan uutta hotellia, joten sinne jaatiin. Onneksi seuraavaa aamua lammitti ihana aurinko ja saatiin vuokra-auto alle. Paivalla tavattiin Jorge, joka asuu talvet taalla Miamissa ja kesat Suomessa. Iltapaivalla tavattiin Josen veli Eduardo ja sisko Maria Mercedes. Kaytiin syomassa yhdessa ja jaatiin Josen veljen luokse yoksi. Tanaan aamulla sitten lahdettiin ajelemaan kohti Key Westia. Key West on saariyhtyma etela-Floridassa ja niiden poikki menee 193 km pitka tie, Overseas Highway. Matkalla mennaan myos maailman pisimman sillan yli, joka on 11 km pitka ja nimeltaan 7 mile Bridge. Key West ei ollut ihan sellainen kuin odotimme. Se oli iso kaupunki joka oli ihan taynna gringokauppoja ja baareja seka pikaruokaloita - tietenkin. Meilla oli kuitenkin aikomus jaada sinne yoksi, mutta tuli ongelmia matkaan. Kaikki Key Westin hotellit olivat ihan taynna. Ei oltu aavistettu ollenkaan, mutta talla viikolla monella on lomaa ja tietenkin kaikki oli suunnistaneet Key Westiin minilomalle. Jouduttiin ajamaan takaisin Miamiin pain 150 kilometria ennen kuin loydettiin toinen kamala (ja myos kallis) hotelli jossa oli meille tilaa. Eli ei mennyt ihan nappiin tama reissu. Onneksi kuitenkin huomenna palaamme Josen veljen luokse ja ylihuomenna meilla on jo kiva hotelli South beachilla. On tama jenkkila aikamoinen paikka. Voipi olla etta jaa meikalaisen viimeiseksi raapaisuksi talla mantereella, mina viihdyn paremmin paratiisirannoilla viidakon keskella kuin ahtaissa ostoskeskuksissa ja ruuhkaisessa liikenteessa. Mutta kaikki silti ihan hyvin. Huomenna uusi paiva ja ehka loydetaan joku kiva ranta jossa raaskii varpaansa mereen kastaa. Pusi hali!!

Bocas del Toron paratiisirannoilta takaisin San Josen ihmisvilinaan

Hei! Vietimme kaksi ihanaa paivaa Isla Bastimentos-saarella nauttien rauhallisista rannoista ja snorklaten koralliriutoilla. Hotellilla oli paljon nuoria pariskuntia ja saimme paljon uusia ystavia. Perjantaina palasimme Bocas del Toron paasaarelle viimeiseksi yoksi, tama myos siksi etta silloin alkoivat kaupungin karnevaalit ja tahdoimme tietenkin olla mukana juhlinnassa. Kaduilla vilisi piruja ja muita olentoja jotka pelastyttivat ihmisia, ihmiset tanssivat salsaa ja olivat hilpeita. Emme kuitenkaan voineet kauan juhlia koska jo viidelta aamulla meilla oli venekyyti kohti mannerta ja meita odotti tuskallinen bussimatka San Joseen. Nyt olemme siis takaisin paakaupungissa ja odottelemme huomista lentoa Miamiin. Kylla vahan kirpaisi kun joutui jattamaan paratiisirannat ja palaamaan todellisuuteen, mutta onneksi Bocas del Toro ei havia minnekaan. Nyt menemme katsomaan loytyyko tasta kaupungista kunnon ruokapaikkaa vai joudutaanko taas Subwaylle. Hali!!

Elamaa veden alla ja sen vieressa

Hei! Kaikki hyvin taalla. Tanaan oltiin snorklausretkella ja nahtiin delfiineja ja paljon erilaisia koralleja ja kaloja. Kokeiltiin sellaista under water boardia, eli vene raahasi meita perassaan ja me sukellettiin perassa sellaisten boardien kanssa, jotka oli kiinnitetty pitkaan naruun. Olo oli kuin delfiinilla kun sukelsin alas pohjaan asti valilla katselemaan kaloja ja sitten taas pintaan haukkaamaan happea. Oli hurjan hauskaa. Illalla vene toi meidat tanne Isla Bastimentos-saarelle jossa ollaan nyt sitten kaksi yota. Mukavaa! Haleja!

PANAMAAAAAAA!!!!!

Huh, niin paljon on taas ehtinyt muutaman paivan sisalla tapahtua etta ei tieda oikein mista aloittaa. No, lahdimme aamuyosta Manuel Antoniosta bussilla kohti Karibian rannikkoa. Matka kesti 9 tuntia, ja siinahan ajassa meidan suunnitelmatkin muuttui ihan kokonaan (miten niin taas???). No, oli miten oli (hih) mutta niin se on, etta paadyttiin illan suussa Panamaan. Bussissa kuultiin monilta eurooppalaisilta, etta Panaman rajalla sijaitsee saarirykelma nimelta Bocas del Toro ja siella on kaunista ja todella halpaa. Joten sinne siis. Bussi dumppasi meidat rajalle ja sielta kaveltiin sellaisen todella huteran pitkan sillan yli (jonka alla virtaavassa joessa oli paljon krokoja) ja hups, oltiin Panamassa. Sielta sitten vesibussilla Bocas del Toroon (Haran suuhun), joka on IHANA!!!! Ja halpa. Taalla kaikki on puolet halvempaa kuin Costa Ricassa. Tanaan herattiin ja otettiin vesikyyti laheiselle saarelle Red Frogille ja hengailtiin iki-ihanalla rannalla koko paiva. Aivan mahtavaa. Ollaan taalla ihan loppuun asti, eli lahdemme lauantaina kohti Costa Ricaa ja San Josea, josta meilla on lento Miamiin sunnuntai-iltana. Ollaan me ihan kahjoja, tiedetaan. Mutta tanne tulo oli todellakin hieno idea. Taalla rannat ovat ihan samalla lailla kristallin kirkkaita kuin Los Roquesilla, ja kaikki retket, hotellit jne. tosi halpoja. Ollaan kaksi yota taalla Bocas-kaupungissa ja ostettiin sellainen paradise-paketti yhdelle saarelle, jossa ollaan hotellissa kaksi yota. Kaksi yota hotellissa ruokineen ja venematkoineen maksaa 50 dollaria per nena. Joten kiireesti nyt kaikki tanne ennen kuin hinnat nousee. IHANAA! Pusi hali!!

Manuel Antoniossa

Heipa hei! Tulimme tanne Manuel Antonioon edellispaivana. Tanaan kavimme tutustumassa kansallispuistoon, kavelimme sen kokonaan lapi kahdeksassa tunnissa. Naimme paljon erilaisia elaimia ja laitoinkin kuvia kun Jose teki lahempaa tuttavuutta monen kanssa. Ylihuomenna jatkamme matkaa Karibian rannikolle Puerto Limoniin ja Puerto Viejo de Talamancaan. Kaikki on oikein hyvin. Tama meidan hotelli Manuel Antoniossa on tosi kiva ja on mukavaa olla samassa paikassa hetki ihan rauhassa, kunnes matka taas jatkuu kohti itaista puolta maata. Haleja!

Villia menoa Bahia Drakessa

Heippa! Eilen Jose meni sukeltamaan ja oli nahnyt paljon haita ja muita erikoisia veden elaimia. Illalla ostettiin kilo jattikatkarapuja ja syotiin ne kerralla kaikki! Herkkua. Tanaan aamulla vuokrattiin hevoset ja viiletettiin tuulispaina pisin pitkia hiekkarantoja. Josekin laukkasi mun rinnalla kuin vanha tekija. Siita kylla tuli maailman ihanin muisto ja sain Costa Rican unelmani taytettya. Huomenna matkamme jatkuu jonnekin lahelle, luultavammin Playa Blancalle ja sielta torstaina suunnataan takaisin pohjoiseen pain Quepokseen, jossa luovutetaan auto ja jaadaan Manuel Antonioon ainakin neljaksi yoksi. Yyh, Bahia Drakea tulee kova ikava. Tama on ollut aivan ihana paikka, piilossa turisteilta ja kaupustelijoilta. Mutta, ehka joskus tulemme takaisin. Suukkoja!

Buenas noches Bahia Drakesta

Vihdoin perilla! Tie oli loppujen lopuksi oikein hyvassa kunnossa, lukuunottamatta paria aika noussutta jokea jota meidan piti ylittaa pelaten etta auto jaa siihen. Kun saavuttiin perille, huomattiin etta tama todellakin on kylapahanen, hotelleja ei ollut kuin muutama ja yksi pieni supermarketti (jos sita nyt siksi voi sanoa). No, loydettiin kuitenkin oikein kiva Bead and breakfast-paikka jossa huoneista on aivan uskomattomat nakymat merelle. Lisaksi hotellin omistaja kokkasi meille aivan ihanan kalaillallisen pilkkahintaan - paatettiin heti jaada kolmeksi yoksi. Ollaan varmaan ainoat turistit taalla talla hetkella, mutta ei haittaa, aivan ihana paikka ja mahtava ranta edessa. Taalla siis olemme keskiviikkoon asti, jolloin palaamme Manuel Antonioon. JA SALE VOITTI, mika on aivan hieno homma. Suomimaa on hyvissa kasissa. Haleja! xxx

Hyva Saleeeeee!

Hei! Terveiset Puerto Jimenezista! Taalla jannitetaan vaalitulosta ja paivitetaan iltasanomien nettisivuja. Kaytiin aamulla uimassa ja kavelylla ja nahtiin purossa krokotiili! Meinasin saada sydankohtauksen kun Jose huomasi sen, mutta se vaan ihan paikallaan siella kollitteli vedessa kun me otettiin kuvia. Laitan ne myohemmin. Jannitetaan viela hetki ja sitten ajetaan Bahia Drakeen. Hyva Sauli! Hali!!

Suunnitelmien muutos!

Moikka! Tanaan teimme pienia suunnitelman muutoksia matkaan. Saimme tietaa etta Bahia Drakeen paaseekin autolla (meita oli vaan huijattu etta otettaisiin venekyyti). Tanaan siis ajettiin tanne Puerto Jimeneziin, ihan etelaan ja huomenna ajamme taalta tunnin matkan Bahia Drakeen. Tie ei ole kuulemma maailman parhaimmasta paasta, mutta etta paastaan sinne ihan helposti meidan autolla. Tanaan ollaan siis yota taalla pienessa kalastajakylassa. Kaytiin juuri syomassa Cevichea ja Pargo-kalaa, oli todella hyvaa. Loydettiin kiva hotellikin jossa on nettiyhteys, mutta puhelin on taas ollut pimeana koko paivan. Mutta kaikki oikein hyvin, kohta mennaan nukkumaan etta jaksetaan puuhata taas huomenna koko paivan. Hali! xxx

Jacosta Manuel Antonioon

Hei! Eilen ajoimme suoraan Jacosta tanne Manuel Antonioon. Taalla on suuri kansallispuisto, johon voi menna vaeltamaan ja siella on todella hienoja rantoja ja paljon erilaisia elaimia. Eilen vietimme koko paivan rannalla, mina loikoillen ja Jose surffaten. Mutta, koska on viikonloppu, kaikki hotellit ovat ihan taynna ja saatiin vain yksi yo varattua, tanaan matkustamme etelampaan pain ja palaamme ensi viikolla tanne niin etta paasemme puistoon paivaksi. Meidan kun taytyy torstaina jattaa auto tanne Manuel Antonioon joka tapauksessa. Loppuviikosta meilla on kuljetus etelaisimpaan karkeen (Bahia Drakeen), jossa Jose sitten menee sukeltamaan. Sinne ei paase autolla. Kaikki oikein hyvin, haleja! xxx

Huomenta!

Huhhuh, Helsingissa on talla hetkella aikamoinen kaaos: http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012020315160965_uu.shtml

Sielta se lumi sitten tuli, ja rytinalla. Taalla mina kirjoittelen hotellin uima-altaalla ja aurinko porottaa jo vahan ahdistavan teravasti. Tanaan matkamme jatkuu Quepos-kaupunkiin etelaan. Siella varmaan ollaan yota ja jatketaan huomenna Manuel Antonio kansallispuistoon. Haleja!

Video hienosta rannasta

http://www.youtube.com/watch?v=itCIjBcP18g&feature=youtu.be

Playa Brasilitosta Montezuman kautta Jacoon

Hejsan! Playa Brasilitosta jatkoimme tiistaina kohti etelaa. Pysahdyimme matkalla naille ihanille rannoille: Tamarindo, Carrillo, Corazolito (nama kaksi olivat erityisen ihania, olimme niilla kahdestaan), Santa Teresa ja viimeisimpana mutta ei kauneimpana, Mal Pais. Mal Paisiin meneva tie oli todella pitka ja hiekkatie (ei siis asfalttia ollenkaan). Kun lopulta paasimme perille, emme tykanneet Mal Paisin ilmapiirista ollenkaan. Siella oli kamalasti surffareita ja kaiken maailman pilvenpolttajia, lisaksi ranta oli kivikkoinen ja todella karu. Huomattiin myohemmin etta ei edes kuvaa otettu, niin outo paikka se oli. No, onneksi pienen matkan paassa oli Montezuma-kyla, joka oli kylla ihan taynna amerikkalaisia turisteja mutta jaimme sinne kuitenkin yoksi. Seuraavana aamuna suunnistimme kohti lauttaa, joka vei meidat Puntarenakseen, josta jatkoimme Tarcoles-kylaan asti. Illalla meinasi jo iskea paniikki, kun ei meinattu loytaa hotellia, mutta lopulta loysimme sopon villan keskelta ei mitaan ja jaimme sinne yoksi. Ainoa huono puoli oli etta siella ei ollut internet-yhteytta. Aamulla sitten ajoimme tanne Jacoon jossa olemme nyt. Tama on tallainen myoskin amerikkalaisten suosima turistirysa, mutta saimme taalta kivan hotellin ja rantakin on ihan ok. Illalla menemme syomaan yhteen kivaan kalapaikkaan ja katselemaan auringon laskua rannalle. Kaikki ok, mutta meidan costaricalainen puhelin ei kylla ollenkaan ole toiminut. Sen signaali toimii silloin talloin ja melkein saman tien katoaa. Tastahan isukki on tykannyt, kun ei olla pystytty ilmoittelemaan tarpeeksi usein. :) Mutta siis kaikki hyvin. Ensi viikolla jatkamme maan etelaisempaan osaan, jossa on sitten vahan vahemman mukavuuksia, mutta varmasti sieltakin jostain piuha loytyy. Jose tahtoo menna sukeltamaan haiden kanssa Isla de Canoon, jonne paasee vain Bahia Drakesta, jonne paasee vain veneella. Huoh. Mutta kuulemma todella ihana paikka ja ihan kaiken vaivan arvoinen. Palaan taas astialle ja laitan kohta kuvia! Suukkohali! xxx

Uima-allaspaiva

Heippa! Tanaan Jose lahti aamuvarhaisella sukeltamaan ja mina jain koisimaan kauneusunia. Eilen ei sitten mentykaan juhliin kun meidan puhelimessa ei ollut signaalia eika voitu ottaa yhteytta meidan costaricalaisiin ystaviin. Tanaan puhuttiin kuitenkin heidan kanssaan ja olivat itsekin menneet aikaisin nukkumaan. Paivalla sitten paatimme viettaa loppupaivan uima-altaalla koska aurinko oli todella kirkas tanaan ja minua jo huolestuttaa etta 70 asteen suojakerroin ei riita kun iho on koko ajan vahan arka. Kaytiin me silti uimassa rannalla ja oli ihanan viilea vesi ja isot aallot. Nyt mennaan taas syomaan italialaiseen. Tanaan luvassa (yllatys) hummeria ja mustekala-carpacciota. Huomenna jatkamme matkaa kohti etelaa, suuntana 30 km paassa oleva ranta Mal Pais (huono maa), joka on kuulemma surffareiden paratiisi. Hasta luego amigos! PS. Lisaa kuvia alhaalla.

Playa Conchal ja Playa Grande

Hejsan! Aamuvarhaisella suunnistimme jo kohti Playa Conchalia ja loysimme tosi kivan italialaisen tyypin pitaman Bed & Breakfastin, jossa tosi hieno mini suite maksoi vain 40 dollaria. Jaimme siis tanne. Paivalla suuntasimme kohti Playa Grandea jossa tutustuimme mukavaan costaricalaiseen perheeseen ja tanaan illalla menemme heidan kanssaan paikalliseen hevonen&harka-juhlaan (Fiesta de Toros & Caballos). Siella kuulemma on paljon eri maalaisia hevosia ja harkia ja niiden valisia kauneuskilpailuja. :) Nyt mennaan syomaan majatalon ravintolaan, jossa on kuulemma maan parasta italialaistyylista ruokaa. Pusihali! xxx

Playa blanca ja Liberia-kaupunki

Heippa! Tanaan kun herasimme, suuntasimme saman tien Parque Nacional Santa Rosassa sijaitsevalle Playa Blancalle, joka kuulemamme mukaan oli kauniimpi ja rauhallisempi kuin Playa del Coco. Playa Blanca tarkoittaa valkoista rantaa, mutta se ei kylla ollut ollenkaan valkoinen, vaan mustanruskea. Lisaksi tie (jos sita nyt voi siksi kutsua), oli kivikkoinen ja taynna talon kokoisia aukkoja, joten kunnon maastohurjasteluksi meni koko paiva. Onneksi tajusimme tutkia kansallispuistoa vahan paremmin, ja loysimme ihanan pienen poukaman jossa saatiin olla ihan kahdestaan koko loppupaiva. Illalla ajettiin tanne Liberia-kaupunkiin yoksi ja kaytiin asken paikallisessa ravintolassa syomassa hummeria ja Cevichea, oli hurjan hyvaa. Kaikki hyvin siis. Haleja!

San Josesta Arenal-tulivuoren kautta rannikolle ja Playa del Cocoon

Heipa hei! Eilen kavimme hakemassa vuokra-automme San Josesta ja lahdimme suoraan pohjoiseen pain kohti Arenal-tulivuoren kansallispuistoa. Saavuttiin illalla La Fortuna-kylaan joka on ihan tulivuoren juurella ja yovyimme siella kivassa pienessa majatalossa. Aamulla kiertelimme kylaa ja kavimme syomassa tyypillisen Costa Ricalaisen aamiaisen: riisia ja papuja eli Gallo Pintoa. Oli kylla tuhti aamiainen. Paivalla kierreltiin tulivuoren puistossa kavellen ja iltapaivalla ajoimme tanne Playa del Cocolle. Kun saavuimme rannikolle odotukset rantojen suhteen olivat todella kovat, mutta tama Playa del Coco on ainakin kuin Las Americas aikoinaan, ihan taynna turisteja ja jenkkibaareja happy houreineen. Lisaksi ranta oli mustaa hiekkaa, joka tietenkin on aika outoa kun tulee Los Roques-maisemiin tottuneena. No, mutta tama on ensimmainen ranta ja jo huomenna suuntaamme kohti luonnonlaheisimpia maisemia. Lisaksi meita on kovasti kauhistuttanut nama costaricalaiset hinnat, ihan pilvissa kun ovat. Kaiken kukkuraksi ja meikalaisen epaonneksi ainakin viini, suklaa ja juustot ovat kultaakin kalliimpia taalla eika valikoimaakaan juuri ole, joten mina olen aika pulassa (suurkuluttaja kun olen). Tanaan kun ajoimme Arenal-tulivuorelta alas, tormasimme tiella iki-ihaniin elaimiin, jotka nimesimme hattiwateiksi, kun emme tienneet mita ne ovat! Ne ihastuivat kovasti Joseen, joka syotti niille kekseja ja lahtivat kovasti juoksemaan auton perassa kun lahdimme pois. Laitan myohemmin kuvia ja jatkamme selvitysta heidan lajinsa tunnistamiseksi. :) Asken kavimme rannalla yhdessa jenkkibaarissa kuuntelemassa livemusiikkia ja juomassa yhdet costaricalaiset oluet. Oli kylla oikein virkistavaa, mutta nyt olemme ihan valmiit unten maille. Puhelimesta sen verran, etta selvitimme etta DNA:lla ei ole sopimusta Costa Rican kanssa (vain TeliaSoneralla ja Elisalla on), joten puhelimeni ei siis tule toimimaan kolmeen viikkoon ollenkaan (thanks a lot DNA). Meilla on nyt costaricalainen numero kaytossa. Muuten kaikki hyvin... Huomenna matkaamme kohti Playa Blancaa ja varmaan yovymme siella. Tanaan siis yovytaan taalla Playa del Cocolla, loydettiin sellainen tosi kiva majatalo jota pitaa saksalainen mies joka on asunut taalla 25 vuotta. Sen pihalla kasvaa mangoja ja banaaneita, joita kuulemma saan huomenna aamiaiseksi. :) Hyvaa yota kullannuput! xxx

Buenas noches from Costa Rica!

Hei, kaikki hyvin, lennettiin mukavasti ja saavuttiin nopeasti hotellillemme San Joseen. Muuten kaikki oikein hyvin, mutta suomalainen puhelin ei loyda ollenkaan verkkoa taalla! Josen venezuelalainen puhelinkin on pimeana eika loyda signaalia. Yritamme selvittaa mista johtuu. Mutta siis olemme kunnossa ja kohta menossa nukkumaan. Huomenna edessa auton haku lentokentalta ja sitten suuntaamme kohti pohjoista. Suunnitelmissa on huomenna ajaa tunnin matka Arenal kansallispuistoon, jossa on 1600 metria korkea Arenal tulivuori. Arenal on ihan hereilla vielakin ja oisin huipulla voi nahda laavaa valumassa vuoren rinnetta alas. Jose osti lentokentalta tallaisen minilapparin pilkkahintaan, joten voin nyt kirjoitella enemman ja jopa Skypettaa tarpeen tullen. Nyt istuskelen mukavasti hotellin sangylla ja napyttelen, on mukavaa kun ei tarvitse enaa etsia nettimyymaloita. Ensivaikutelma San Josesta ei ollut kovinkaan kummoinen. Ihan samanlaista sekasortoa kuin Caracasissa. Turvallisemmalta taalla kuitenkin tuntuu, poliiseja seisoo topakkana joka kulmassa ja ihmiset ovat hienosti pukeutuneita. Joka tapauksessa huomenna jo suuntaamme kohti maaseutua, emme tulleet tanne nielemaan kaupungin polya. :) Oikein hyvaa yota kaikille ja palailen taas pian! xxx

Mademoiselle, I can't believe you didn`t know you are flying in Superior First Class!

Heippa, terveisia Caracasin lentokentalta. Ollaan taalla VIP salissa siemailemassa shampanjaa ja odottelemassa lentokoneen lahtoa. :) Juuh, kun saavuttiin check in:iin niin meille sanottiin etta miksi ihmeessa olimme jonottaneet taviksien kanssa kun oltaisiin paasty kaikkien ohi First Class-jonossa. Eihan meilla ollut mitaan tietoakaan etta oltiin ostettu liput ykkosluokkaan, ihan normaalihintaiset kun ne olivat. No, taalla nyt ollaan, ja ihan kiva tietaa etta seuraavat nelja lentoa tulee olemaan hemmottelua. :) Multa jo kysyttiin etta haluanko paivalliseksi Cocq au Vinia vai Filet Mignonia. Kaikki hyvin siis (paremmin kuin hyvin) ja kohta ollaan jo ihan uudessa maassa! Pusihali!! xxx

Paljon uusia kuvia, rullatkaahan alas! :)

Niin ja joku kyseli meidan maailman ympari matkan osoitetta, tassa sekin: http://makingdreamscometrue2011.blogspot.com

Turvallinen paluu asfalttiviidakkoon

Heipsan! Olimme viela tanaan paivalla niin rantahuumassa Mardrisqui-saarella etta meinattiin missata lento takaisin Caracasiin. :) Mutta ehdittiin, harmi sinansa koska vain kaksi tuntia Caracasissa viettaneena paatani on jo alkanut sarkea uhkaavasti. :( Onneksi jo keskiviikkona suuntaamme kohti uusia seikkailuja ihan uuteen maahan. :) Nyt yritan kayda nukkumaan, vaikka maanantai-illaksi tassa talossa on sen verran menoa ja ihmisvilinaa etta mahdankohan talta metelilta saada nukuttua. (Huoh, mietin taas sita omaa sankya...:P) Oita teille armaille siella ihan toisella puolella palloa. :)

Armoa aurininko, armoa!

Heipa hei! Olemme vielakin taalla Los Roquesilla. Takana on kuusi auringonpaahteista rantapaivaa. Olemme kayneet kaksi kertaa Crasqui-saarella ja Fransisqui-saarella. Olemme snorklannut paljon, mutta emme ole nahneet paljon mitaan erikoista. Meritahtikanta taalla on rajahtanyt ja niita pitaa jo varoa kun menee uimaan, ettei astu paalle ja saa piikkeja jalanpohjaan. Muutama paiva sitten sain meduusan polttojaljet jalkaan. Ensin luulimme etta olin polttanut ihon pahasti siita kohtaa, mutta apteekkari sanoi etta se on selva meduusan jalki. Nyt se on jo parempi mutta kyllapa se kirveli ensimmaiset pari paivaa. Taalla olemme syoneet paljon kalaa joka paiva. Edellispaivana soimme ihanaa Pargo-kalaa ja Cevichea rannalla ja iltaisin majatalon emanta aina tarjoilee jotain kalaruokaa. Kala on ihanaa kylla mutta hiukan jo tekisi mieli jotain muuta, ihan mita vain. ;) Olemme saaneet paljon uusia ystavia. Andy ja Ricardo ovat vanhempi pariskunta Buenos Airesista, ja heidan kanssaan olemme kayneet saarilla yhdessa joka paiva. Tanaan he lahtivat Margaritalle mutta saimme kutsun Argentiinaan, taytyy kayttaa se joskus hyvaksi. Heidan lisakseen olemme tutustuneet toiseen Argentiinalaiseen pariskuntaan, Nelsoniin ja Josefiinaan. He jaavat tanne viela muutamaksi paivaksi kun me taas huomenna lennamme takaisin Caracasiin. Caracasista lennamme sitten keskiviikkona seuraavaksi San Joseehen Costa Ricaan. Lentokentalla meita odottaa auto ja suuntaamme heti pois paakaupungista rannikolle, jossa meilla on varattuna ensimmainen yo hotellissa. Taalla Los Roquesilla on kylla ollut ihanaa. Ihmeellista kuinka hyvaa tekee olla valilla ilman mitaan mukavuuksia (sahkoa, tv:ta, lamminta vetta;). Olen nukkunut joka yo vahintaan kymmenen tuntia ja nahnyt kaiken maailman unia. Eilen illalla ihan ensimmaista kertaa vihlaisi vahan kun ajattelin kuinka ihanaa olisi voida nukkua omassa sangyssa. :) Noh, siella se koti sitten taas odottaa kun mennaan takaisin. Ja jotta voisi jotain ikavoida, pitaa joskus lahtea hetkeksi pois. :)
Nyt hilpaisen rannalle etta en missaa kyytia saarelle. :) Suukkohali kaikille! <3

Terveisia paratiisisaarelta!

Heippa! Taalla ollaan onnellisesti perilla ja takana on jo kaksi aurinkoista paivaa rannalla. Ensimmaisen paivan vietimme Madrisqui-saarella ja soimme hummeria Cayo Piratassa. Eilen kavimme lempisaarellamme Cayo de Agualla seka Dos Mosquises- ja Espenqui-saarilla. Ihanaa on ollut vaikkakin sahkot menee iltaisin aina vahan valilla, mutta onneksi olemme jo siihen tottuneet ja kynttilan valossa on kiva istuskella rannalla. Tanaan pidetaan paussi rannasta ja ollaan taalla paasaarella ja istuskellaan majatalomme kattoterassilla musiikkia kuunnellen ja merta katsellen. IHANAA! Pusi!!

Barquisimeto ja La Divina Pastora-pyhimyksen juhla

Hei taas! Paljon on sattunut muutaman paivan aikana. Keskiviikko-yona herasin yhden aikaan yolla ja hyva etta ehdin vessaan ennen kuin oksennus tuli. Siina se sitten menikin koko yo, kylpyammeen reunalla istuen ja oksennusta odotellen. Jose sanoo etta tama oli hallusinaatio, mutta kun istuin siina kylpyammeen reunalla yolla odotellen seuraavaa ykaa ja tuijotellen ikkunasta nukkuvaa Caracasia, yhtakkia ikkunan takana lenteli hiljaa lentava lyhty. :) Niita lennatettiin taalla paljon uutena vuotena, joten ei se ole mahdottomuus. Niita myytiin muistaakseni joskus Suomessakin, mutta kiellettiin kun ne ovat kuulemma paloturvallisuusriski. Tottakai, saatoin olla jopa vahan kuumeessa ja tokkurainen, mutta olen aika varma etta se lensi siella. :)

Noh, toivuttuani nopeasti, torstaina lahdimme Barquisimetoon Josen tateja katsomaan. Mukana tulivat meidan lisaksi Josen tati, aiti, sisko, sen mies, Mariangel ja Josen siskon poika Andres. Olemme yopyneet taalla Josen tadin Nellyn luona, ja Nelly tulee lokakuussa meita katsomaan Suomeen miehensa kanssa.

Tanaan on taalla Venezuelassa Divina Pastora-nimisen pyhimyksen muistopaiva. La Divina Pastora on patsas naisesta, joka kantaa pienta lasta. Patsas tuotiin Espanjasta Venezuelaan aikoinaan kun Barquisimeton pormestari osti sen Espanjasta. Barquisimetossa jyllasi aikoinaan paha koleraepidemia. Divina pastorasta tuli pyhimys kun eras Barquisimetolainen pyysi patsaalta, etta han olisi viimeinen ihminen kaupungissa joka kuolisi koleraan. Niin kavi. Noh, tanaan sitten tata painavaa patsasta kannettiin ympari kaupunkia lasikupolissa ja NELJA miljoonaa ihmista seurasi hanta perassa. Siella me sitten seisottiin ja odotettiin tata patsasta, ja paastiinkiin aika lahelle kun vahan tonittiin. Laitan kylla kuvia kun saan kaapelin kameraan.

Nyt ollaan Josen tadin aidin luona kauempana kaupungista, "maalla". Taalla on varmaan 35 sukulaista ja kohta aletaan grillaamaan (niin, taas). Asken kantoivat viisi korillista olutta pihalle, voi olla etta menee myohaan. Onneksi kavin ostamassa jalkapallon kokoisen avokadon ja tomaattia etta saan salaatin kyhattya kasaan jos liha ei enaa mene kurkusta alas. :) Kaikki ihmiset ovat kamalan kiltteja ja huolehtivaisia, taalla on mukava olla. Huomenna aamulla suuntaamme taas kohti Caracasia. Onneksi visiitti siella ei kesta kauan, silla jo maanantai-aamuna lennamme paratiisisaarelle Los Roquesille. :) Iso hali! xxx

http://www.el-nacional.com/fotogaleria/17101/14/%C2%A1Viva-la-Divina-Pastora!.html

Matkalaukkuni paluu

Heippa! Eilen kun tulimme Maria hakemasta koulusta, oli matkalaukku odottamassa olohuoneessa. :) Kaikki tallessa ja ihanaa kun sai omat vaatteet paalle ja Buranaa (naita kahta kaipasin eniten). Taalla joka paikassa jyllaa air conditioning ja mun selka tulee aina siita tosi kipeaksi. Ja nama huuhaa laakkeet taalla ei tepsi mihinkaan. Buranaa sen olla pitaa. :) Olen jo aika kyllastynyt tahan Caracasin vilinaan ja meluun, joten ylihuomenna karistamme kaupungin polyt ja suuntaamme viikonlopuksi Josen tadin luokse "maalle". Barquisimeto on kiva pienempi kaupunki lanteen pain Caracasista, ja siella on ihanan rauhallista ja ilmaakin saa hengittaa pelkaamatta sita saasteen maaraa joka taalla keraantyy keuhkoihin. Ihanaa paasta jo pois. Nakojaan nelja paivaa on meikalaisen Caracas-limiitti. :) Niin se vaan on etta tallainen Uurenkaupungin flik ei pali mitta trafiikki ja melu bruukka kestamaha. :) Suukko!

Huh helletta

Hei vaan! Eilen kaytiin ostoksilla ja juhlittiin Josen syntymapaivia grillaten Josen tádin luona. Venezuelalaiseen tyyliin lihaa oli varattu noin kilo per nena, soin varmaan 100 grammaa siita omasta osastani. Hyvaa silti oli. :) Matkalaukusta ei viela mitaan uutta tietoa, toivottavasti se on jo taalla Venezuelassa. Tyypillisesti kukaan ei vastaa siella puhelimeen, joten ei edes tiedeta ovatko tanaan tulossa sita tuomaan. Noh, siihen asti torsailen 85 euroa paivassa ja olen hermoilematta. Taidan tasta menna hetkeksi Josen aitin talon uima-altaalle ruskettumaan, ettei tule Los Roquesilla akkishokki ensi viikolla. Iso hali!

Mina perilla, matkalaukku ei :(

Hei muruset! Eilen saavuin perille oikein mukavasti, mutta matkalaukkuni jai sille tielle. Lento Helsingista oli tunnin myohassa ja saavuin Caracasiin lahtevaan koneeseen 6 minuuttia ennen lentokoneen lahtoa! Juoksin tuulispaana Frankfurtin lentokentalla ja ehdin, mutta matkalaukku ei. :( Sanoivat etta se jai Frankfurtiin ja ottavat yhteytta kun se saapuu tanne Venezuelaan (jos saapuu). Ainoa hyva puoli on etta matkavakuutus korvaa 85 euroa paivassa etta voin ostaa tavaroita, joten nyt ollaan lahdossa shoppailemaan. Eilen syotiin arepaksia ja menin nukkumaan yhdeksan aikoihin ja nukuinkin 11 tuntia putkeen. Myohemmin tanaan meilla on barbecue-juhlat Josen tadin luona Josen syntymapaivien kunniaksi. Sellaista taalla. Ulkona on +30 astetta ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Caracasissa on puolet enemman slummeja kuin viime vuonna mutta kadut ovat viela aika tyhjat kun ihmiset ovat talvilomilla. Suukkoja ja kirjoittelen taas!!

Lentokentällä

Hyvää huomenta! Täällä odottelen lentokoneeseen pääsyä Helsingin lentokentällä. Kun aamulla heräsin, oli yön aikana tupruttanut ihanasti lunta ja oli niin kaunista että teki ihan pahaa joutua lähtemään. :( Mutta varmasti lunta on vielä silloinkin kun palaan ja pääsen edes kerran kunnolla pulkkamäkeen. :) Noniin nyt tuli kutsu koneeseen, täältä tullaan Venezuela ja hej po dej Suomi. :)

Kahdeksan tuntia lähtöön ja matkalaukussa ei vieläkään ole muuta kuin passi ja hammasharja = PANIIKKI

No niin, lähtö lähellä ja niin on pieni paniikkikohtauskin. :) Matkalaukku ammottaa tyhjyyttään ja tämä tyttö vaan surffailee täällä netissä. Hyvä että asiat ovat tärkeysjärjestyksessä. :) Toisaalta vielä on kahdeksan tuntia aikaa ja sitten uni maistuu lentokoneessa. Huomenna saavun siis Caracasiin juuri sopivasti Josen syntymäpäiväksi, joka on sunnuntaina. Onneksi hän itse muistutti merkkipäivästään, muuten olisi mennyt täysin ohi (luotan siihen että hän ei lue tätä blogia). :) Suuntanamme on tällä kertaa siis Los Roques-saaret Karibialla, Costa Rica, Miami sekä Bahamas-saaret. Mukavaa päästä uusiin paikkoihin ja hienoa myös päästä lempisaarelleni Los Roquesille vanhoja tuttuja moikkaamaan ja snorklaamaan. Lupaan ahkerasti kirjoittaa blogia, joskin sen kirjoittaminen on kiinni internet-yhteysmahdollisuuksista. Laitan myös kuvia, joten pysykäähän orrella. :) Nyt on pakko ryhdistäytyä ja aloittaa tavaroiden lastaaminen matkalaukkuun. Kiitos iskä kun et ollut piilottanut passiani ja kiitos Mimosa että annoit minulle luvan lähteä (lupa annettiin lukuisten lahjusten antamisen jälkeen). Ja älkööt huolehtiko, minulla on aina suojelusenkeli matkassa. :) Iso hali ja kirjoittelen taas pian. Helinä